Mikä saa taivaalliset suklaahippukeksit tahmeaksi?

Jos minun pitäisi sanoa paras piirre, jonka nämä suklaahippukeksit tarjoavat, niin se on ehdottomasti niiden tahmainen koostumus. Kun haukkaat ensimmäisen palan lämpimästä keksistä, joka on juuri tullut uunista tunnet, kuinka pala irtoaa keksistä hitaasti ja tahmeasti, avaten kaikki suklaahiput kiiltävän juokseviksi.

Kaipaamme tahmaista ja suussasulavaa suklaan tekstuuria monissa muissakin leivoksissa, kuten suklaabrownissa. Se on aina parempaa, kuin kuiva leivos, jossa ei ole minkäänlaista kosteaa elementtiä. Harvoin kukaan sellaista haluaa. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan esimerkiksi, että niin tekisi nyt mieli jotain todella kuivaa kakkua. Heh, itseänikin alkaa jo naurattamaan, koska se kuulostaa aika uskomattomalta. Ei sellaista onneksi tarvitsekaan uskoa. Onneksi pehmeät suklaahippukeksit ovat tarpeeksi tahmeat.

Kun kyseessä on parhaat suklaahippukeksit, jotka ovat kosteat sisältä ja päältä rapeat, emme voi sanoa ei. Sellainen koostumus vain tehoaa meihin todella hyvin ja saamme siitä tunnetta, jota emme voi vastustaa. Se on ikään kuin pieni kiusaus, jota janoamme silloin tällöin. Voin kertoa, että kerran kun olet valmistanut näitä, et halua palata kaupan tarjoamiin suklaakekseihin. Kyllä, niihin paksuihin, joita pidit herkullisina ennen tätä päivää.

Mistä sitten tahmainen koostumus oikein tulee? Pitääkö taikinaan laittaa jotain erilaista, mitä täytyy mennä erikseen etsimään isommasta kaupasta? Loppuuko suklaakeksien valmistus sen haasteellisuuden takia ennen kuin se on edes alkanut? Ei ja ei. Sinun ei tarvitse murehtia mistään tuollaisesta, kun valmistat amerikkalaiset keksit kotona.

Suklaahippukeksien tahmeus syntyy sokerista. Sokerilla on vaikutus muodostua siirappiseksi, kun se sulaa, eli koostumus muuttuu venyväksi. Mitä vähemmän sokeria on, sitä vähemmän tahmaisuutta kekseissä on. Siksi sokeria on oltava kuitenkin jonkun verran, vaikka sitä onkin vähennetty. Jos taas kekseissä on liikaa sokeria, pehmeät suklaahippukeksit muuttuvat helposti rikkoutuviksi, joita ei ole ollenkaan mukava syödä. Ensinnäkin, niiden koostumus on ihan metsään mennyt, ja toiseksi, ne ovat liian makeita. Niin makeita, että jokaisella puraisulla mietit vain liiallista sokerimäärää. Mikä nautinto se sellainen on?

Ohjettani on inspiroinut Tessa Arias, jonka reseptistä olen tehnyt oman version pienemmällä sokerimäärällä, mutta kuitenkin tarpeeksi, jotta suklaahippukeksit olisivat houkuttelevan makeat ja taivaallisen tahmeat.

Omaan makuuni sokeria oli hiukan liikaa, joten sain reseptin onneksi muunneltua juuri sellaiseksi kuin halusinkin – vähemmän sokeria ja tahmea koostumus. Kaiken lisäksi ne ovat uskomattoman paksuja. Sellaisia oikein meheviä.